perjantai, 18. huhtikuu 2014

Meillä asustaa pieni lehmä

p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isaatu-normal.jpg

Ihanaa, sai herätä ilman pirisevää kelloa <3 aurinko paistaa ja kissat vetää pääsiäisrallia pitkin kämpää :)

Joskus voi nauttia vaan hetkessä olemisesta ja tänään on sellainen päivä. Ainut musta pilvi mun päivässä on se, että olen itselleni luvannut siivota tänään... mulle se on kauhistus..

Kissat tuo iloa ja eloa tähän taloon, täällä lentelee sokerikupit ja pääsiäisruohot. Hamsteri omalta osaltaan hoitaa homman hienosti, eli pölyttää puruja pitkin lattiaa, ja nakertaa oviverkkoa pikkupikku hampaillaan kun etsii pakoreittiä ulos :) Ainut rauhallinen elukka täällä on lintuhämähäkkirouva nimeltään Grissom.. sen elämään ei vaikuta mikään talossa tapahtuva toiminta... terraan putoava sirkka tai hiirenpinkki saa sen hetkeksi valppaaksi ja sitten se taas jatkaa omaa silmin nähden mietiskelemiseltä näyttävää eloaa.

Isäntä ja poika lähtivät aamulla ennen heräämistä alamaan kohti laivarantaa, suuntanaan Ruotsi ja kauden ensimmäinen speedwaytreeni. Kesä on meidän perheessä odotettua aikaa niin mun parempien olojen vuoksi kuin speedwaynkin takia. Siinä on laji joka vie sydämen sekä sielun :) Rakastan sitä pärinää ja pauketta ja kisojen tuomaa jännitystä <3

Mukavaa pitkäperjantaita minulle, eläimille.. kaikille <3

torstai, 17. huhtikuu 2014

Moikka maailma! Mitäs sitä muuta hihkumaan :)

Työkaverin innoittamana aloitin blogin :)

Nyt kun on taas kevät, olen herännyt talviuniltani (olen siis karhu.. tai ainakin välillä hyvin kiukkuinen kuin persiiseen ammuttu sellainen jos minut herätetään kesken unien tai haaveiden) :)

 

No, oikeasti olen ihminen, nainen jo neljänkympin ylittänyt, mutta sielultaa ja ajatuksiltaan ikuinen kaksikymppinen <3 ps. se muuten pitää mielen virkeänä ja naaman rypyttömänä ;)

 

Elän vain kesäisin, koska talvet ja syksyt ovat yhtä helvettiä alati vaivaavan fibromyalgian kanssa. Odotan innolla aurinkoa ja lämpöä. Odotan innolla myös stressitöntä elämää.. sitähän saa ihminen odottaa ja haaveilla siitä koko elämänsä sitä kumminkaan saavuttamatta.. stressi pahentaa fibron oiereita.. sitten alkaa ketuttaa kun sattuu ja sitten masentaa ja taas pahenee oireet... yhtä ympyrää tässä siis kuljetaan :)

 

Yritän pitää kirjotelmani mahdollisimman lyhyinä, jos näitä joku haluaa tai jaksais lukea. Sekä myös siksi, että keskittymiseni ei riitä kovin pitkäksi aikaa :)

 

Tässä siis avausjakso, syvällisempiä ajatuksia tulossa aivan varmasti, koska mieli myllää pään sisällä ja tunkee kohta väkisin ulos :)

.